Huomenna se tapahtuu; meille tulee koira. Ei myöskään mikä tahansa karvakäärö, vaan pikkuinen perro! Otus on meidän perheen ensimmäinen, joten jännitettävää riittää. Valmistautuminen pikkuisen luppakorvan tuloon on kestänyt jo jonkin tovin. Nyt kun töpöhännän saapuminen on jo aivan käsillä, tuntuu aika loppuvan kesken.
Jos perro ei vielä käsitteenä kerro mitään, niin avattakoon sen verran, että kyseessä on perro de agua español, eli kotomaisittain espanjanvesikoira. Nämä keskikokoiset tuheltajat ovat varsin monipuolisia otuksia, jotka ovat jo muutaman vuosisadan verran täyttäneet tehtävänsä mm. metsästyskoirina, paimenkoirina sekä laivakoirina. Tämä karvaturri taipuu siis monenlaiseen.Tästä blogista on mahdollista seurata kuinka koiramaailman noviisit pärjäävät tämän vauhdikkaan vipeltäjän kanssa.
Kaiken muun valmistelun ohella pikkuiselle on myös ommeltu omat namipussit, joista palkkioita on sitten kätevää napsia. Pussit on on tehty pääasiallisesti jämäpaloista ja kierrätysmateriaaleista.
 |
| Pitsiä. |
 |
| Sisälmys on keltaista keinonahkaa. |
 |
| Lenkki naksuttimen kiinnittämiseen. |
 |
| Otus. |
 |
| Otus monttu auki. Pussukan voi kiinnittää joko klipsillä... | |
|
 |
| ... tai säädettävällä leveällä kuminauhalla, joka kiinnitetään reppuvainaan klipseillä vyötärölle. |
|
Kaikki pussukat on valmistettu siten, että ne voi kiinnittää kahdella tavalla: joko klipsillä vyölenkkiin tai sitten säädettävällä kuminauhahärdellillä vyötärölle. Action-kuvia luvassa, kunhan saadaan se koira.
Otuksen inspiraatio löytyi seuraavasta blogista:
VMSomⒶ KOPPA (Ahmatti-kukkaro). Jos joku on käsityöintoilija, eikä kyseinen blogi ole vielä tuttu, niin kannattaa ehdottomasti kurkata!
~ Mai
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti