Vappuja!

Toivotamme hyvää vappua kaikille!

Tässä Ninnun Vappu kuvina ennen ja jälkeen.

Mummolaan.

Kävimme viikonloppuna ensimmäistä kertaa Ninnun toisessa mummolassa. Matkaan liittyikin hurjasti uusia juttuja, kuten bussimatka, uusi paikka, kotimatka vieraalla autolla sekä pari uutta naamaa.

Matka alkaa luonnollisesti bussipysäkiltä. Bussia odotellaan hienoissa punaisissa töppösissä (ja valkoisissa nilkkasukissa!), jotta sellaisiakin totutaan pitämään aina tarpeen vaatiessa. Tietenkin hyvänä bonuksena on se, että mummolaan voidaan mennä putipuhtailla tassuilla.

Niña sai omakseen koko talouden hienoimman kangaskassin.

Toiset odottavat bussia, mutta Ninnu näyttää odottavan jotain ihan muuta.

Bussissa oleminen ei tuottanut minkäänlaisia tuntemuksia.

Kuvaaminen sen sijaan oli eri juttu.

Tokoilua mummolan parvekkeella.

<3

Mummolassa myös nukutti hyvin.

Kuutamolla.

Noniin, pikkuinen perro on nyt talossa ja ihmisasukkaillakin alkaa taas järki juosta. Alku on mennyt hieman kuutamolla, sillä tämä pikkuinen on tuonut meille paljon uutta tullessaan. Turilas on nyt asustellut meillä viisi päivää ja siihen on mahtunut monenlaista, lepäämistä unohtamatta.

Tähän mennessä tapahtunutta:

Yhteinen taival alkoi mummolasta, jossa vietimme yhden yön. Ensimmäinen parin tunnin mittainen ajomatkakin omaan kotiin sujui todella mallikkaasti loppumatkan pientä pahoinvointia lukuun ottamatta.

Tässä muutaman päivän aikana karvaturilas on ehtinyt oppia hurjasti. Kaikki tarpeet tehdään ulos ja jopa yöllä käydään tökkäilemässä poskeen nenällä tai raapaistaan tassulla ovea sen merkiksi, että nyt voitaisiin mennä. Muuten nukutaan sitten ihan kiltisti ja annetaan muidenkin nukkua.

Niña ja Pepa mummolassa päikkäreillä.

Tästä otuksesta on moneen: 

Myyrä.

Dumbo.

Vartija.

Sähköjänis.

Sukeltaja.

Ihan tavallinen koira...

ja maailman mahtavin unissaan tuheltaja.

Go!!

Tänään on se päivä, kun uusi asukas saapuu meille. Niin kuin kaikki karvatassujen omistajat ja tulevat omistajat tietävät, odottavan aika on pitkä. Täytynee kuitenkin todeta, että uuteen tulokkaaseen valmistautuminen pitää kiireisenä, joten sinällään nämä viimeisetkin viikot ovat pyörähtäneet varsin nopeasti.

Meidän jääkaapin ovesta löytyy liitutaulutarraa, josta on nähtävillä sen kuun tapahtumat. Tämän päivän kohdalla on ehdottomasti se odotetuin juttu.

~ Mai

Ready, Set...

Huomenna se tapahtuu; meille tulee koira. Ei myöskään mikä tahansa karvakäärö, vaan pikkuinen perro! Otus on meidän perheen ensimmäinen, joten jännitettävää riittää. Valmistautuminen pikkuisen luppakorvan tuloon on kestänyt jo jonkin tovin. Nyt kun töpöhännän saapuminen on jo aivan käsillä, tuntuu aika loppuvan kesken.

Jos perro ei vielä käsitteenä kerro mitään, niin avattakoon sen verran, että kyseessä on perro de agua español, eli kotomaisittain espanjanvesikoira. Nämä keskikokoiset tuheltajat ovat varsin monipuolisia otuksia, jotka ovat jo muutaman vuosisadan verran täyttäneet tehtävänsä mm. metsästyskoirina, paimenkoirina sekä laivakoirina. Tämä karvaturri taipuu siis monenlaiseen.Tästä blogista on mahdollista seurata kuinka koiramaailman noviisit pärjäävät tämän vauhdikkaan vipeltäjän kanssa.

Kaiken muun valmistelun ohella pikkuiselle on myös ommeltu omat namipussit, joista palkkioita on sitten kätevää napsia. Pussit on on tehty pääasiallisesti jämäpaloista ja kierrätysmateriaaleista.

Pitsiä.

Sisälmys on keltaista keinonahkaa.

Lenkki naksuttimen kiinnittämiseen.

Otus.

Otus monttu auki. Pussukan voi kiinnittää joko klipsillä...

... tai säädettävällä leveällä kuminauhalla, joka kiinnitetään reppuvainaan klipseillä vyötärölle.

Kaikki pussukat on valmistettu siten, että ne voi kiinnittää kahdella tavalla: joko klipsillä vyölenkkiin tai sitten säädettävällä kuminauhahärdellillä vyötärölle. Action-kuvia luvassa, kunhan saadaan se koira.

Otuksen inspiraatio löytyi seuraavasta blogista: VMSomⒶ KOPPA (Ahmatti-kukkaro). Jos joku on käsityöintoilija, eikä kyseinen blogi ole vielä tuttu, niin kannattaa ehdottomasti kurkata!

~ Mai